 |
| ...ja näinhän siinä sitten kävi... |
Makeanhimo yllättää nälkäisen, aina!
Se on kumma juttu, että vaikka tiedät, että nälkäisenä ei pitäisi lähteä kauppaan, niin syystä tai toisesta sinne tulee toisinaan nälässä lähdettyä.
En voi syyttää 5,5 kuukauden ikäistä lapsokaistani, jonka rytmiin sopeutan oman elämäni, sillä olisinhan voinut huikata naamariin kotoa lähtiessä vaikka banaanin ja kourallisen pähkinöitä. Homma olisi ollut sillä taputeltu, mutta ei. Kiire on. Äitiyslomalla... Juu.
Ostoslista jäi tietenkin keittiön pöydälle. "Nooh, muistan ainakin suurimman osan, koska olen listan kerran jo ylös kirjoittanut." Yleensä lähden ruokakauppaan juurikin ostoslista kourassa, jolloin kaupasta pääsee nopeasti pois: sukkuloi vain tehokkaasti hyllyrivien väleistä listalla olevat tuotteet kärryyn ja kauppareissu hoituu nopeasti. Silloin ei tule tehtyä heräteostoksia, edes nälkäisenä.
Mitähän Litukassa oikein ajattelin? No vieraita tietenkin! Vieraille herkkuja! Kookoskeksejä ystävälle, joka rakastaa kookosta), uusia gluteenittomia keksejä naapurille, joka syö gluteenitonta, ja kuorrutetut joulupiparit ihan vain siksi, että ne näyttivät niin pirun kauniilta (ja se nälkä kurni vatsassa...).
Tämä on nähty niin monta kertaa aiemminkin: itse minä ne vieraille kaappiin ostetut herkut syön. Niin se menee. Ja että teollisia keksejä & pipareita. Minä, joka aina vannon itsetehdyn ja lisäaineettoman nimeen. Oh Dear...
Mutta hei, joulukonvehtihyllystä en ostanut mitään, vaikka senkin edestä meidät kärryinemme jo löysin!
Kutsuin jo kookoksesta pitävän ystäväni pikaisesti kylään, ja pitänee laittaa naapurillekin viestiä, että meillä on nyt gluteenittomia keksejä. Saa nähdä, ehtivätkö vieraisille ennen kuin kaikki keksit on syöty.
Kaivoin muuten ensihätään pakkasesta kaffen kylkeen pikkupussillisen suklaista Paholaisen kakkua - makeanhimo ainakin hetkellisesti tyydytetty! Sitähän pitää leipoa lisää, jotta on oikeasti tarjota jotain niille vieraille... ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti