Jouluiset Piparkakkucupcaket

Mums mums! Kyllä vain, piparkakkucupcakesit eli kuppikakut maistuvat yhtä makoisilta kuin miltä ne näyttävät! 

Cupcakesit ovat sitä lajia, että olin jo kauan miettinyt, että niitä pitäisi tehdä, mutta jostain syystä ajatus oli aina vain lykkääntynyt. Olin kaiketi ajatellut, että ne olisi jollain lailla vaikeita tehdä, mutta ei tosiaan. Ja itse asiassa kuppikakuthan ovat vain hienostuneempi versio perinteisistä muffineista.

Mikä sai minut vihdoinkin leipomaan näitä? Oikeastaan sain leivontainnostuksen siitä, kun ystäväni lähetti linkin kyseisiin kuppikakkuihin, joita päätti itse kokeilla. No kuppikakuthan näyttivät niin herkullisilta ja helpoilta tehdä, että päätin kokeilla ja leipaista niitä syntymäpäivieni kunniaksi! 

Jeps, vuosi tuli taas ikään lisää ja rypyiltähän ei voi välttyä - ryppyjä voi toki saada sileämmiksi syömällä lisää kuppikakkuja ja muita leivonnaisia... :D

Sisareni oli tulossa syntymäpäiväkylään kahden alle kouluikäisen tyttärensä kanssa, ja ajatus osui nappiin - tytöt pitivät kuppikakuista kovin! Maku on herkullinen kyllä, mutta päällyskreemi on Todella makea. 6-vuotias sisarentyttäreni tokaisikin (ison, vaikka pienempiäkin oli tarjolla) kuppikakun syötyään, että: "Miks nää on näin makeita!?" :D Sieltä se tuli suoraan lapsen suusta, kuten totuuksilla on tapana.

Kuppikakkujen kreemistä tuli pinkkiä ja mansikkaista, sillä tavallinen tomusokeripaketti loppui kesken leivonnan ja korvasin 0,5 dl tomusokerista mansikanmakuisella, pinkillä tomusokerilla. Lisäsin sekaan vielä vähän punaista pastaväriä, jotta väristä tuli riittävän pinkki. Aavistuksen mansikkaan taittuva päälliskreemi sopi (ihme kyllä) erittäin hyvin joulun makujen kanssa!

Koska päällyskreemi ei mielestäni ole näiden kuppikakkujen "se juttu" muuten kuin ulkonäöllisesti, niin mietin jo, että näitä voisi tehdä uudelleen niin, että korvaan kreemin ihan vain pikeerillä tai sokeri-vesikuorrutteella. Toimii varmaan hyvin niinkin!

Minulla ei ole cupcake-peltiä eikä -vuokia, joten paistoin omani muffinivuoissa, kaksi päällekkäin. Pysyivät kasassa ihan ok. Kuppikakkuja voi tehdä mineinä, kuten alkuperäisohjeessa, tai sitten normikokoisena. Minulla oli pienehköjä ja keskikokoisia, ja niitä tuli yhteensä 15 kpl. Lopullinen määrä riippuukin vuokien koosta. Alkuperäisohje on täältä.

Pienet herkkusuut kävivät oitis kiinni suurempiin kuppikakkuihin! :D

JOULUISET PIPARKAKKUCUPCAKET (n. 15 kpl)

100 g voita
1,5 dl maustamatonta jogurttia
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl tummaa ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 tl piparkakkumaustetta (ohje postauksen lopussa)
1 dl piparkakkumurua

Sulata voi, sekoita joukkoon jugurtti ja munat, vatkaa kevyesti. 
Sekoita kuivat aineet (paitsi piparkakkumurut) keskenään, lisää taikinan sekaan, sekoita. 
Murskaa piparkakkuja 1 desilitran verran, ja sekoita ne vielä kevyesti nostellen taikinan joukkoon.
Annostele kaksinkertaisiin muffinivuokiin (jos et omista kuppikakkumuotteja ja -peltejä), paista 175 asteessa n. 20 min ja anna jäähtyä. 

Koristele cupcake-kreemillä tai sokeri-vesikuorrutteella + nonparelleilla :-)

CUPCAKE-KREEMI

50 g voita
4 dl tomusokeria
150 g Philadelphia-tuorejuustoa

(halutessasi pastaväriä)
+ erilaisia nonparelleja

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri (tästä tulee alkuun semmoista hieman hiutalemaista mössöä, ettet ihmettele), lisää kylmä tuorejuusto ja jatka vaahdottamista. Seos kuohkeutuu ihanan ilmavaksi vaahdoksi, jonka voit värjätä halutessasi eriväriseksi. 

Tässä on vielä helppo Kotivinkistä bongattu ohje itsetehtyyn piparkakkumausteeseen:

PIPARKAKKUMAUSTE

2 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl neilikkaa

1 tl inkivääriä

1 tl pomeranssinkuorta

Sekoita aineet keskenään ja säilytä ilmatiivissä rasiassa. Valmista piparkakkumaustetta tulee tästä yhteensä kaksi ruokalusikallista. 

Herrasväen pikkuleivät - ohje vuodelta 1956!

Ai ai ai, kuka voisi vastustaa!?!?

Tässä se nyt vihdoinkin tulee, Herrasväen pikkuleipien ohje! The one and only one - ohje on mummoni leivontakirjasta vuodelta 1956. Historian havinaa, jolloin voikin piti pestä ennen leipomista.

Werner Söderström: Keittotaito (1956)

Homman nimi on siis sellainen, etten ole aiemmin leiponut Herrasväen pikkuleipiä ypöyksin. Kun juhlapäivä koitti, eli rakas lapsemme täytti (eilen) puoli vuotta, niin minunhan oli suorastaan pakko leipoa isovanhempien kahvitteluhetkeä varten näitä taivaallisia keksejä!

Nettihän on pullollaan erilaisia ohjeita, mutta luotin siihen, että mummoni peruja olevasta leivontakirjasta ihan varmasti löytyy se aito ja alkuperäinen ohje. Ja niin tekikin, tällä ohjeella mummokin on mitä parhaimmat Herrasväen pikkuleivät leiponut! Ohje vaan on nimeltään jotain vallan muuta... Huomaa ohje nro 1110: 

Herrasväen pikkuleipien originaaliohje vuodelta 1956.

Punnasin ainesosat digivaa'alla ja mittasin sitten deseinä, niin taikina on jatkossa helpompi tehdä. Tuossa ohjeessa taikinaa EI lepuuteta jääkaapissa ennen pikkuleipien valmistusta, mutta minä tein sen aikatauluhaasteiden takia. Eipä tuo taikina näyttänyt lepuuttamisesta kärsivänkään. Päin vastoin, oli niin maukasta, että kihlattu söi ison osan taikinasta suoraan leivontapöydältä... Hedelmävoita en alkanut keittelemään, vaan oioin ja sivelin pikkuleipien väliin valmista vadelmahilloa.

Olen maistanut vallan mauttomiakin Herrasväen pikkuleipiä, ja se on jo ihme! Pinnasta uupui sokeri (se kuuluu Herrasväen pikkuleipiin!) ja veikkaan, että leivonnassa oli käytetty aidon voin sijaan margariinia. Jos leivotaan, niin sitten leivotaan kunnolla, eli tätäkään taikinaa ei sitten millään margariinilla pilata (kuten ei mitään muitakaan taikinoita).

Hyväksi pikkuleipämuotiksi osoittautui mikäs muukaan kuin alkoholimitta! Suosittelen muillekin! ;)

Alkoholimitta toimii loistavasti pikkuleipämuottina!

HERRASVÄEN PIKKULEIVÄT (n. 40 kpl)

250 g voita

3 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 dl kermaa

1 kananmuna

6 dl vehnäjauhoja

täyte:

hilloa mielesi mukaan, itse käytin vadelmahilloa

pintaan:

sokeria

Vaahdota voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kerma, kananmuna ja vehnäjauhot. Kauli taikina vehnäjauhoja apuna käyttäen ohueksi, n. 4 mm paksuksi levyksi, josta otat pyörellä muotilla paloja. 

Paista 200-asteisessa uunissa (kiertoilma 180) n.8-10 minuuttia, kunnes pikkuleipien reunat alkavat saada väriä pintaan.

Sivele pikkuleipien pintaan hilloa niiden ollessa vielä lämpimiä, sokeroi kauttaaltaan. 

Varo syömästä liikaa.

Voilá!

Mustikka-kookosvispi & Puolukka-kanelivispi (glut.)

Mustikka-kookosvispi valmiina nautittavaksi! 

Lapsena suurinta herkkuani oli vispipuuro. Se oli ihanan pinkkiä, ihanan kuohkeaa ja ihanan makuista! Äidin ja mummon vispipuurot olivat erilaisia, mutta molemmat hyviä. Vispipuuro oli parasta kylmän maidon kera. 

Kotoa pois muutettuani vispipuuroa on tullut tehtyä harvemmin. Ehkä siksi, että mannaryynit eivät kuulu ruokakaappini perusvarustukseen. Sen sijaan chiansiemenet kuuluvat. Ja koska chiansiemenet ovat tuhat kertaa terveellisempiä kuin mannaryynit, niin olen alkanut tekemään vispipuuroa chiansiemenistä.


CHIA

Jos joku ei vielä tiedä mikä chiansiemen on, niin suosittelen googlaamaan, sieltä saa parhaimman vastauksen. Lyhyesti: huipputerveellinen, omegakolmosia, kuituja, hivenaineita & protskuja sisältävä siemen, jota saa ostettua ihan perusmarketista.

Chia myös hyytelöityy herkästi, eli siemenet imevät nestettä erinomaisesti. Sitä kannattaakin käyttää aina nesteeseen liotettuna, kuten chiavispipuurossa. Minulla on yleensä aina jääkaapissa chiahyytelöä valmiina odottamassa - sitä kun voi sekoittaa esim. jugurtin tai puuron sekaan. Parasta tulee Oatlyn suklaakaurajuomaan tai mangokaurajuomaan sekoitettuna!

Peruschiahyytelön ohje on 1-1,5 rkl chiansiemeniä 1 dl nestettä kohden. 

Pitää vain muistaa se, että hyytelö vaatii hieman aikaa, ja sitä pitää sekoittaa huolellisesti 10 minuutin kuluttua siitä, kun hyytelön laittaa vähintään 20 minuutiksi tekeytymään jääkaappiin. Tätä perushyytelöä voi hyvin käyttää myös näissä chiavispeissä. Omissani käytin tällä kertaa ihan kunnon kuohukermaa, nam!

Mustikka-kookosvipsin ainesosat

MUSTIKKA-KOOKOSVISPI (glut.)

1 dl kuohukermaa (muukin neste käy)
1 rkl chiansiemeniä
1 pieni banaani
1 dl jäisiä mustikoita
1 rkl kookoshiutaleita

Liota chiansiemeniä kermassa n. 20 min (jääkaapissa), sekoita puolivälissä. Lisää sekaan pieni banaani, jäiset mustikat ja kookoshiutaleet. Soseuta seos sauvasekoittimella. Valmis! :)

PUOLUKKA-KANELIVISPI (glut.)

1 dl kuohukermaa (tai muuta nestettä)
1 rkl chiansiemeniä
1 pieniä banaani
1 dl jäisiä puolukoita
1 tl kanelia

Sama valmistusohje kuin Mustikka-kookosvispissä.

Pian saadaan puolukka-kanelivispiä!

Kuten huomaat, ainesosia voi varioida miten haluaa, kunhan pääraaka-aine on jäistä. Aion kokeilla ainakin vadelmavispiä, mangovispiä, mustaherukkavispiä, jne. 

Puolukka-kanelivispi valmiina!

Todella mehevä Porkkanakakku (glut.)

Leivoin isänpäivän kahvipöytään mitäs muutakaan kuin kihlattuni suosikkia, porkkanakakkua. Tavallisesti teen taikinan vehnäjauhoihin, mutta koska vehnäjauhot aiheuttavat toisinaan vatsanväänteitä, päätin ottaa riskin ja tein kakun gluteenittomana. 

Ja kyllä kannatti! Jopa äitini ihmetteli kakun täydellistä koostumusta, etenkin kun tuote on gluteeniton. Gluteenittomista leivonnaisista kun tuppaa herkästi tulemaan liian kuivaa höttöä, joka ei pysy kasassa millään tai sitten semmoista kittiä, jota ei saa palasiksi Erkkikään.

Toki kakkuun tulee huomattava määrä öljyä, jolla on varmasti vaikutusta kakun mehevyyteen. Mietinkin, voisiko öljyn korvata voilla, vai kärsiikö rakenne etenkin jääkaapissa, jossa voi kovettuu. Onko kenelläkään kokemuksia? 

Leivoin kakkupohjan lauantaina ja levitin päällisen sunnuntaina juuri ennen kahvittelua. Parasta kakku oli kyllä maanantaina! Eli kannattaa antaa kakulle aikaa, vaikka se onkin vaikeaa.

TODELLA MEHEVÄ PORKKANAKAKKU (glut.)

n. 20 palaa

250 g porkkanoita

4 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl ruokokidesokeria (tai kookossokeria)

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

hyppysellinen (kristalli)suolaa

2 tl kanelia

2 tl psylliumia

2 dl mantelijauhoa

1 dl kaurajauhoa

1 dl perunajauhoa

0,75 dl maissitärkkelystä

2,75 dl öljyä

kuorrute:

35 g  huoneenlämpöistä voita

200 g Philadelphia-tuorejuustoa

4 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

0,5 sitruunan raastettu kuori

(pähkinärouhetta)

Laita uuni lämpenemään 180-asteeseen. Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele ne munavaahdon joukkoon. Lisää porkkanaraaste ja öljy, sekoita tasaiseksi.

Levitä taikina leivinpaperitetulle n. 27 cm x 27 cm -kokoiselle, reunalliselle uunipellille tai vastaavan kokoiseen uunivuokaan.

Paista uunin alaosassa n. 25 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä, ja leikkaa kakku valmiiksi paloiksi ennen kuorrutteen levittämistä.

Kuorrute: vatkaa huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto kuohkeaksi sähkövatkaimella, sekoita joukkoon loput aineet. Levitä kuorrute pohjan päälle, tee uudelleen "palaviillot" ja koristele halutessasi pähkinärouheella tai tee kuorrutteen pintaan haarukalla raitoja. 

Säilytä kylmässä, JOS kakkua jää yli... ;-)

Blinipannari - blinit nopeasti ja helposti!

Blinit kuuluvat lempiherkkujeni joukkoon. Asuessamme Helsingissä kävimme usein nauttimassa eri ravintoloiden blineistä etenkin kevättalven bliniviikoilla. Myös laivojen buffeteissa blinit ja mädit ovat valloittaneet lautaseni jo kauan.

Kotona blinejä ei ole tullut syystä tai toisesta tehtyä. Ehkä siksi, että Helsingin ravintoloiden blinitarjonta on ollut sen verran hyvää, ehkä siksi, että yhdistän blinit valurautapannuun ja kohtuuttoman pitkään ja hikiseen aikaan lieden ääressä... 

Muistan, että ainakin Elitessä ja Zetorissa perusblinien työläys oli ratkaistu yhdellä, isolla jättiblinillä. Se on toiminut ravintolassa hyvin, mutta ei niin hyvin, että olisin tehnyt jättiblinejä kotona.

Ja sitten asiaan. Tilasin taannoin Gloria-lehden ihan vain hyvien tilaajalahjojen tähden. Pakettiin kuului mm. Glorian Ruoka & Viinin 100 PARASTA -kirja. "Takuuvarman reseptit, jotka tekevät sinusta entistä paremman (ja rennomman) kokin." Kirjaa oli myös hehkutettu eri foorumeilla, joten se oli saatava! 

Glorian ruoka & viini: 100 PARASTA

Noudettuani tilaajalahjan Postista yllätyin positiivisesti! Ohjeet ovat toden totta mielenkiintoisia ja helppoja, mutta myös aivan uudella aikakaudella! Eri raaka-aineita on yhdistetty perinteistä poiketen. Samaan sarjaan kuuluu myös Blinipannari, jota oli pakko päästä heti testaamaan. Ja mikäs sen maukkaampaa isänpäivän aamukahvipöydässä kuin lämmin Blinipannari & Porkkanakakkuleivokset, joista postaus myöhemmin. 

Isänpäivän kahviherkut: Blinipannari & Porkkanakakkuleivokset (glut.)

Blinipannari on helppo tehdä, ei turhaa tussausta kuuman lieden ääressä, kerralla tulee kunnon satsi ja maku ON kohdillaan. Tosin seuraavalla kerralla aion heittää sekaan hieman enemmän suolaa ja valelen pannarin vielä voisulalla uunista sen otettuani. Mietimme myös semmoista vaihtoehtoa, että pannarista voisi ottaa muotilla pikkupannareita ja kasata ne oman mielensä mukaan. Mutta, tuo pannarimallikin toimii Todella hyvin!

BLINIPANNARI

7 dl maitoa

1 prk kermaviiliä

25 g tuorehiivaa

2 dl tattarijauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1,5 tl suolaa

3 kananmunaa

25g voisulaa

SITRUUNASMETANA

1 sitruunan kuori raastettuna

1 rkl sitruunanmehua

0,5 ruukkua tilliä

2 prk (240 g) smetanaa tai ranskankermaa

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria myllystä

PÄÄLLE

1 punasipuli

300 g kylmäsavulohta tai jokiravunpyrstöjä

100 g mätiä

0,5 dl hienonnettua tilliä

1 rkl sitruunankuorta

Lämmitä maito ja kermaviili kädenlämpöiseksi, murenna joukkoon hiiva ja liuota sekoittamalla. Lisää jauhot ja suola, sekoita tasaiseksi ja jätä seos tekeytymään liinan alle huoneenlämpöön n. tunniksi. Taikina on valmis, kun se kuplii hyvin. Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen.

Tee sitruunasmetana sekoittamalla kaikki aineet keskenään - siirrä jääkaappiin tekeytymään.

Sekoita taikinaan kananmunat ja voisula, kaada taikina leivinpaperitetulle, reunalliselle uunipellille. Kypsennä uunin keskiosassa n. 25 min, kunnes pannarin pinta on kullanruskea.

Anna pannarin jäähtyä hetki, ja levitä sen jälkeen pannarin pintaan sitruunasmetana ja muut täytteet. 

Tarjoile ja nauti! 

Raikas jugurttikakku (glut.)

Onko täällä muita maustamattoman jugurtin ja juustokakkujen ystäviä?  Tykkään molemmista. Eniten ehkä kuitenkin maustamattomasta jugurtista, täysrasvaisena. Joko partaäijää (Lindahlsin turkkilainen jugu) tai Lidlin vastaavaa versiota. Kreikkalaisetkin ovat ok. 

Jääkaapissa oli taas puoli purkkia turkkilaista, ja mieleni teki leipoa, etenkin kun oli taas vieraita tulossa. Olen ennenkin tehnyt jugurtista hyytelökakkuja, sillä ne ovat raikkaampia kuin tuorejuustoon tehdyt, ja jääkaapissa kun on yleensä jugurttia, tuorejuustoa harvemmin. Jos inspiraatio iskee, niin kakkua varten ei (välttämättä) tarvitse lähteä kauppaan. 

Jugurttikakun makua voi varioida kakunpäällisillä. Tarkoituksena oli pilkkoa kakun koristeeksi persimoneja, mutta ne olivatkin vielä raakoja, joten kypsä ja erittäin makea ananas ajoi asian oikein hyvin.

Jugurtti oli kakkuun muutenkin nappivalinta, sillä miespuolinen vieras olikin yllätyksekseni hieman ruokarajoitteinen. Kakun nähtyään ilme hetkeksi jähmettyi ja sitten alkoi kyselytulva: "Ei kai siinä ole tuorejuustoa? Entäs rahkaa? Ei kai piimää!?" Juu ei ole mitään niistä, ja niin söi herrakin tyytyväisenä kakkupalansa!

Modifioin reseptiin pariakin netissä olevaa ohjetta sekä Syötävän hyvä -blogista että Kotikokki-sivustosta. Vielä ehtii tekemään isänpäiväksi, etenkin kun kakku on parasta vasta seuraavana päivänä leipomisesta! 

Ai niin pari varoituksen sanaa: kakun pohjataikina maistuu sellaisenaan vaarallisen hyvälle, eli kannattanee tehdä se tuplana ja syödä puolet, niin päätyy kakkupohjaankin osa taikinaa! Ja varaa vispaamiseen riittävän suuri astia, ettei käy kuten minulle - rapatessa roiskuu ja liivateseosta oli ikkunoissa saakka... :O

Rapatessa roiskuu!

RAIKAS JUGURTTIKAKKU (glut.)

pohja:

2,5 dl kaurahiutaleita

1 dl fariinisokeria

75 g voita

täyte:

4 dl turkkilaista jugurttia (paksua)

2 dl kermaa

3 liivatelehteä

1 iso luomusitruuna (tai 2 pientä)

8 rkl hunajaa

2 tl luomuvaniljasokeria

+ lisäsokerit oman maun mukaan

Laita liivatteet likoamaan jääkylmään veteen. Sekoita kattilassa pohjan täyteaineet, kunnes voi on sulanut. Painele seos leivinpaperitetun irtopohjavuoan pohjalle. Paista pohjaa 200-asteessa 10 minuuttia, kunnes pohja alkaa karamellisoitua. Paistaminen ei ole välttämätöntä.

Pese sitruuna, raasta sen kuori ja purista sitruunasta mehut. Vaahdota kerma. Sekoita keskenään jugurtti, sitruunankuoriraaste, hunaja ja vaniljasokeri. Lämmitä sitruunanmehu kuumaksi, vispaa siihen erikseen liotetut liivatelehdet (esim. haarukalla nopsaan sekoittaen), ja kaada valmis seos ohuena nauhana jugurttiseokseen koko ajan nopsasti sähkövatkaimella vatkaten. Kääntele seokseen valmiiksi vaahdotettu kerma. Tarkista maku - jos ei sinun makuusi riittävän makeaa, lisää sokeria.

Kaada seos jäähtyneen pohjan päälle, ja laita jääkaappiin min. 4 tunniksi, mielellään annat jähmettyä seuraavaan päivään. Koristele haluamillasi tuoreilla hedelmillä & muilla koristeilla, itse heittelin sekaan kullan värisiä, pehmeitä sokerikuulia.

Jugurttikakun kruunaa tuoreet hedelmät

Quiche Lorraine, the Kinkkupiirakka

Quiche Lorraine, todella hyvä valinta suolaisen nälkään ja kahvipöytään!

Tässä tulee nyt se ohje, jonka lupasin taannoin (linkki) laittaa. 

Quiche Lorraine, ja tällä ohjeella tulee kyllä parasta kinkkupiirasta mitä maa päällään kantaa! Tiedän, että ne, jotka ovat tätä meillä maistaneet (ja niitä on monta), ovat samaa mieltä! ;)

Vaikka suolaiset piirakat ovat itse asiassa minun bravuurini, niin tämän leipoo meillä aina siippa. Sopii minulle paremmin kuin hyvin! :P Aion kyllä laittaa tänne myöhemmin myös ne omat piirakkaspesiaalini erilaisine pohjavaihtoehtoineen. 

Siipan juju on kinkun ja purjon esipaistamisessa, mikä tuo täytteiden maut erinomaisesti esiin. Alkuperäisessä ohjeessa (maku.fi-sivuilla) tätä vaihetta ei ole, ja ohjetta on muutenkin vähän modifioitu. 

Varaudu siihen, että koko piirakka menee kerralla, vaikka syöjiä olisi vain muutama... Suosittelenkin leipomaan suuremmalle poppoolle useamman piiraan!

Quiche Lorraine

pohja:
100 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
3 rkl kylmää vettä

täyte:
0,5 kpl purjoa
300 g palvikinkkua
1 prk kermaviiliä (ei light!)
1,5 dl ranskankermaa (ei light!)
3 munaa
150 g Emmental-juustoraastetta (ei light!)
0,5 tl mustapippuria
timjamia

Nypi rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola + vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi massaksi. Voitele piirasvuoka (halkaisija n. 24 senttiä) ja painele taikina vuokaan (reunoille myös) jauhotetuin käsin. Esipaista pohjaa uunin alatasolla 200-asteessa 10-15 min.

Valmista täyte pohjataikinan paistuessa:
Leikkaa purjo ja palvikinkku pieniksi suikaleiksi ja paista kevyesti voissa. Tämä on olennainen juttu, sillä muuten purjosta irtoaa uunissa nestettä ja täytteestä tulee liian löysä. Sekoita purjo-palvikinkkuseos muiden aineiden kanssa keskenään ja kaada seos puolikypsän pohjan päälle. Jatka paistamista uunin alatasolla n. 30 minuuttia, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut.



Lupaan, ettet tule pettymään! :P

 Quiche Lorraine tuli syötyä samana iltana viimeistä murua myöten!

Sekoitettava suklaakakku, eli Paholaisen kakku

Äitini rimpautti tänään kesken päivän kysyen, voisivatko he tulla iskän kanssa töidensä jälkeen rakasta tytärtämme morjestamaan, kun ei olla vähään aikaan nähty. "Sopiiko?" "Tottakai." Ja pöytäänhän piti saada apetta.

Päätin leipoa nopsaan suklaakakun, jonka ohje on ollut reseptikirjassani vuosia. Kakku on monessakin mielessä hyvä: se onnistuu aina, se on helppo (lempiadjektiivini!), se tehdään perusaineksista (joita on aina kaapissa - kuva myöhemmin), se on iiihanan suklainen, ja mitähän vielä - kakku paranee vanhetessaan! ;)

Ja sehän on Paholaisen kakku, jonka erikoisuus piilee siinä, että ainesosat vain sekoitetaan keskenään. Ei vispailuja eikä vatkailuja. Leipomisen pitää olla simppeliä, ja siksi useat jakamani ohjeet ovat todella yksinkertaisia. Kakku onnistuu keneltä vain, believe me.

Paholaisen kakun ainesosat

Paholaisen kakku

5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
1 dl kaakaota
1 tl suolaa
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
---
2 munaa
2 dl maitoa
1 dl sulaa voita (=100 g)

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sekoita sekaan munat (okei, riko niiden rakennetta vähän rikki vaikka kahvikupissa haarukalla, niin taikinaa on helpompi käsitellä) & maito, ja niiden jälkeen voisula. Voisula vasta sitten, kun munat ja maito ovat sekoittuneet kunnolla taikinaan. 
Voitele kakkuvuoka ja kaada seos siihen. 
Paista 175-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia.

Aamupalalla: Uunituoreet ja lämpimät skonssit

Tämmöinen kuuma keko odotti minua aamulla keittiössä! :)

Rakastan sunnuntaiaamuja. Rakastan niitä siitäkin huolimatta, että edellinen yö on syystä tai toisesta nukuttu huonosti. Viime yönä perhettämme valvotti lapsemme suuhun pian puhkeavat hampaat - lapsi oli itkuinen ja nukkui melko lyhyissä pätkissä valvottaen myös meitä vanhempia.

Vaikka aamu ja herääminen venyi sattuneesta syystä itselläni myöhään, niin oli ihana herätä uunituoreiden skonssien ja vahvan kahvin kotoisaan tuoksuun! Iso kiitos kihlatulleni, joka on myös jauhopeukalo (miehiään) sen lisäksi, että laittaa meillä ruokaa varmaan useammin kuin minä. Hyvin olen kanteni valinnut.

Skonssithan ovat skotlantilaisperäisiä teeleipiä, jotka yhdistetään nykyään enemmänkin brittiläisten herkuksi. Saarivaltiossa nautiskellaan skonsseja Kello viiden teen kanssa, kylkiäisenä makeaa marmeladia ja ranskankermaa. 

Vietin Lontoon lähellä kevään 2008 vaihto-oppilaana, mutta ihme kyllä, en syönyt siellä ollessani kertaakaan skonsseja - brittiläistä omenasiideriä join sitäkin enemmän... :D

Skonssit ovat parhaimmillaan lämpöisinä, jolloin ne juuri ja juuri pysyvät kasassa, ja niiden päälle voi laittaa joko suolaista tai makeaa. Nautiskelin omat skonssini voin ja goudan kanssa, jälkiruoaksi vielä yksi skonssi omena-aitovaniljahillon kera (ohjeen löydät täältä). 

Täytyy myöntää, että Maistui!

Skonssit (8-10 kpl)

4,75 dl durumvehnäjauhoja (tavallinenkin käy)
1 tl sokeria
0,75 rkl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
135 g voita
2 dl luonnonjugurttia
+ voisulaa skonssien voiteluun 


Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sekaan paloiteltu (kylmä) voi; sekoita joukkoon varovasti myös kylmä luonnonjugurtti. Älä vaivaa, jottei taikinasta tule sitkeää. 

Taputtele taikina pöydälle paksuksi levyksi ja leikkaa taikinasta skonsseja pyöreällä muotilla, esim. lasilla. Voitele skonssit voisulalla ja paista 225 asteessa n. 10-15 minuuttia. Enjoy!

Alkuperäinen resepti on napattu täältä.